Kun kyselykausi ei olekaan pelkkä kausi...

Luin runoilija- lastenkirjailijan Johanna Venhon kirjoittaman kolumnin kyselykaudesta. Venho on kolmen pienen lapsen äiti ja tottunut vastailemaan jos jonkin laisiin kysymyksiin. Harmi vain, lapset kyselevät välillä vähän liiankin vaikeita:
- Äiti, kumpi on sun mielestä parempi, jyvä vai energia? Öö, odotas kun äiti miettii...

Olemme jo nuorena erittäin tiedonnälkäisiä. Usein puhutaan "kyselykaudesta". Minä luin sen Kaksplus-lehdestä 10/2009, mutta vanhemmat ehkä ajattelevat näin lukemattakin: Kyselykausi ei ole mikään "kausi" vaan jatkuva tila lasten elämässä.

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei lasten kysymykset voi olla niin vaikeita, ettei niihin vastata osaisi. Mutta mietippäs ensi alkuun vaikka näitä:

• Mihin ihminen menee, kun se kuolee?
• Kuinka kauan kestää matka Uranukseen?
• Miksi sillä tädillä kaupassa oli kalju läikkä?
• Mikä on maailman suurin kala, jos valas ei ole kala, vaan nisäkäs?
• Mitä hyötyä on käyttää tissisuojuksia?

Lasten kysymykset voi jakaa neljään osa-alueeseen ( Johanna Venho)

Absurdit kysymykset
Niihin voi heittäytyä ja kuulla tervettä rutinaa vanhoista aivoista.
Esimerkki: Kumman söisin aamupalaksi, variksen vai kolme ruusua, jos jompikumpi olisi pakko syödä?

Oikeasti vaikeat kysymykset
Näihin tarvitaan jo laajaa yleissivistystä.
Esimerkki: Kuinka monta kilometriä on Helsingistä Pohjoisnavalle?

Toistenkuullen esitettävät hankalat kysymykset
Nyt tarvitaan jo hyvää tilannetajua ja ehkä huumoriakin.
Esimerkki kauppajonosta: Mitä pitää tehdä, kun pippeli puutuu?

Kiusalliset kysymykset
Ei auta kuin harjoitella sujuvaa kiertely ja kaartelu taitoa.
Esimerkki: Miksi kurahousuissa on aina vaan reikä? Noo, niissä nyt vaan joskus on.
(Öö, vai eikö äiti muistanut ommella...?) 

Prinsessoja ja sankareita

Miksi miehet pissaavat pitkin kaupunkia, kun naiset pidättävät kiltisti? Tarina alkaa synnytyssairaalasta, jossa tyttöjä ja poikia aletaan kasvattaa sukupuolensa mukaisiin rooleihin.


Luin  2/2009 ilmestyneestä Kaksplus lehdestä mielenkiintoisen artikkelin, SE suuri ERO, jossa käsitellään sukupuolieroja ja sitä, kuinka ne muodustuvat. Puetaanko tyttövauvat ikuisesti vaaleanpunaisiin Hello Kitty asuihin ja saako pojat hypätä Batman-asuihin jo synnytyslaitoksella?

Suomessa tytön ja pojan lapsuus eroaa toisistaan jyrkästi. Tytön ja pojan roolit syntyvät kasvatuksessa monista pienistä ja näkymättömistä asioista. On tutkittu, että myös esimerkiksi  päiväkodissa hoitajat kohtelevat eri tavalla tyttöjä ja poikia. Tytöt ottavat palvelijan ja poika palveltavan roolin. Pojan tarvitsee ruokapöydässä sanoa vain "öh", niin joku ojentaa hälle heti sen, mitä hän haluaa. Poikia komennetaan nimeltä jatkuvasti.  Oskar, älä juokse! Ville, älä riehu! Jussi! Oman nimen kuulemin vahvistaa lapsen identiteettiä, joten tyttöjäkin tulisi puhutella enemmän nimellä.

 Pojille ja tytöille esitellään kaksi erillistä maailmaa. Kun, pojan kanssa puhutaan esimerkiksi autoista, puhutaan määristä: montako niitä on, kuinka nopea se on? Ja tytölle: Minkä värinen se on, onpa se kaunis, haluaisitko lähtä sillä ajelulle vai mielummin hepalla?
Jopa aikuisen ruumiinkieli on erilainen lapsille puhuttaessa. Tytölle puhuttaessa aikuisen olemus pienenee ja äänenkorkeus nousee. Pojalle puhuttaessa aikuinen seisoo ryhdikkäästi ja puhuu kuuluvalla äänellä.

Hyppääkö poika autoon ja tyttö heppakärryihin?





Kasvatustieteiden tutkija Sirpa Lappalainen Helsingin yliopistosta on tutkinut lapsuutta ja sukupuolta. Lappalainen uskoo, että sukupuoli on kulttuurisesti tuotettu asia.

"Sukupuoli on yksi ulottuvuus, jonka kautta lapsi
miettii, mikä hänelle on mahdollista ja mikä ei.
Näin rajataan sekä tyttöjen että
poikien toimijuutta sekä tilaa."

Sukupuolten rajat ovat kulttuurissamme tiukat. Sukupuolittaminen asettaa lapset pienestä pitäen tiettyyn muottiin, jolloin kokeilemisen ja itseilmauisun tila kapenee.







Onko itkevä tyttövauva on surullinen ja hento ja  itkevä poika vauva on vihainen ja ponteva? Jo vastasyntyneen vauvan käytöstä tulkitaan sukupuolen mukaan.

Tutkimusten mukaan poikia imetetään vähemmän aikaa kuin tyttöjä ja heille annetaan aikaisemmin lisäruokaa, mikä altistaa heitä tulevaisuusessa tyttöjä enemmän kroonisille sairauksille. Myöhemmin poikien annetaan tutkija ympäristöä ja ottaa riskejä, tyttöjä suojellaan ja varoitellaan. Tytöille annetaan enemmän läheisyyttä ja opetetaan empatiaa. Pokien tarpeet tyydytetään välittömästi ja tyttöjen oletaan jaksaa odottaa.
               

Ajattelette, mitä ajattelette, mutta: