Kun kyselykausi ei olekaan pelkkä kausi...

Luin runoilija- lastenkirjailijan Johanna Venhon kirjoittaman kolumnin kyselykaudesta. Venho on kolmen pienen lapsen äiti ja tottunut vastailemaan jos jonkin laisiin kysymyksiin. Harmi vain, lapset kyselevät välillä vähän liiankin vaikeita:
- Äiti, kumpi on sun mielestä parempi, jyvä vai energia? Öö, odotas kun äiti miettii...

Olemme jo nuorena erittäin tiedonnälkäisiä. Usein puhutaan "kyselykaudesta". Minä luin sen Kaksplus-lehdestä 10/2009, mutta vanhemmat ehkä ajattelevat näin lukemattakin: Kyselykausi ei ole mikään "kausi" vaan jatkuva tila lasten elämässä.

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei lasten kysymykset voi olla niin vaikeita, ettei niihin vastata osaisi. Mutta mietippäs ensi alkuun vaikka näitä:

• Mihin ihminen menee, kun se kuolee?
• Kuinka kauan kestää matka Uranukseen?
• Miksi sillä tädillä kaupassa oli kalju läikkä?
• Mikä on maailman suurin kala, jos valas ei ole kala, vaan nisäkäs?
• Mitä hyötyä on käyttää tissisuojuksia?

Lasten kysymykset voi jakaa neljään osa-alueeseen ( Johanna Venho)

Absurdit kysymykset
Niihin voi heittäytyä ja kuulla tervettä rutinaa vanhoista aivoista.
Esimerkki: Kumman söisin aamupalaksi, variksen vai kolme ruusua, jos jompikumpi olisi pakko syödä?

Oikeasti vaikeat kysymykset
Näihin tarvitaan jo laajaa yleissivistystä.
Esimerkki: Kuinka monta kilometriä on Helsingistä Pohjoisnavalle?

Toistenkuullen esitettävät hankalat kysymykset
Nyt tarvitaan jo hyvää tilannetajua ja ehkä huumoriakin.
Esimerkki kauppajonosta: Mitä pitää tehdä, kun pippeli puutuu?

Kiusalliset kysymykset
Ei auta kuin harjoitella sujuvaa kiertely ja kaartelu taitoa.
Esimerkki: Miksi kurahousuissa on aina vaan reikä? Noo, niissä nyt vaan joskus on.
(Öö, vai eikö äiti muistanut ommella...?)