Monta kieltä kerralla

Luin jutun VAUVA-lehdestä 5/2011, jossa haastateltiin perheitä, joissa puhuttiin useita kieliä. Toinen blogi-tekstini lähde on Anna Lapsellesi Lahja- julkaisu (http://www.folktinget.fi/).


Suomessa noin kolmella prosentilla väestöstä on jokin muu äidinkeili kuin suomi tai ruotsi. Suomessa puhtutaan yhtensä arviolta boin 130:a eri äidinkieltä.

Useat vanhemmat pähkäilevät monikieliseen kasvatukseen liittyven kysymysten parissa. Hidastuuko lapsen kehitys tai jääkö kieli puolinaiseksi?
Suomea toisena ja vieraana kielenä Jyväskylän yliopostolla tutkiva professori Maisa Martin rauhoittelee vanhempia:
"Moni kuvittelee, että kielitaito tarkoittaa kielen täydellistä osaamista. Mutta eihän kukaan osaa mitään kieltä täydellisesti kaikikka aluiella, miksi siis lapsenkaan pitäisi?"


Kieltä opitaan suhteessa siihen, mihin sitä tarvitaan. Jos kieltä puhutaan kotona vain yhden vanhemman kanssa, on itsestään selvää, ettei kielitaito ole yhtä hyvä kuin silloin, kun kyseessä on valtaväestökieli.
"On hyvä muistaa, ettei lapsen tarvitse osata kaikkia perheen kieliä samalla tavalla. Kaikkien kielien oppiminen tasavertoisesti vaatisi, että kaikki puheet  jouduttaisiin toistamaan jokaisella kielillä, eikä se ole mahdollista."


Toisin kuin aikaisemmin luultiin, monikielisyydestä ei ole haittaa lapsen puheen kehitykselle. Tosin joskus voi kestää hieman kauemmin, että lapsi alkaa puhua. Tutkimusten mukaan lapset kuitenkin ymmärtävät kieliä jo ennen ensimmäistä lausettaan. Kielen kehitys riippuu lopulta lähinnä siitä, kuinka paljon lapsi on kielen kanssa tekemisissä.


Usein sanotaan, että lapsi oppii kieliä aikuisia paremmin, mutta asia ei ole niin yksiselitteinen. Uudempi näkemys on, että aikuiset voivat oppia kieltä yhtä hyvin, mutta heidän virheensä huomataan helpommin. Odotukset kielitaitoa kohtaan ovat suuremmat.
"Ääntäminen on asia, jossa lapset vetävät pitemmän korren. Aksentittoman ääntämisen opettelu aikuisiällä on hyvin vaikeaa."


Vinkkejä vanhemmille:

• Jos lapsi menee kielissä sekaisin, toista asia uudelleen yhdellä kielellä. Selitä ja kerro esimerkkejä sen sijaan että korjaisit ja arvostelisit.
• Aloita lapselle ääneen lukeminen jo hänen ollessaan aivan pieni ja pidä tapaa yllä mahdollisimman pitkään
• kasvata lapsen sanavasrastoa: leiki, kerro satuja, laula ja lue vaikka nauhalle iltasatu, jos olet poissa
• Valitse lapsenvahti, joka puhuu sitä kieltä, joka on lapsen heikompi kieli. Voit myös etsiä kerhon tai harrastuksen, jossa lapsi voi käytttää kyseistä kieltä
• Liitä kielien puhuminen mukavaan tekemiseen: leikkeihin, elokuviin tai teatteriin
• Opeta lapsellsi, että kielitaito on suuri rikkaus, joka avaa paljon uusia ovia maailmalle

Jos aihe kiinnostaa, tässä pari lukuvinkkiä

• Arnberg, Lenore Tavoitteena kaksikielisyys
• Hassinen, Sirje Lapsesta kasvaa kaksikielinen

Aikuisuus

Aikuisen haaste on löytää oma paikkansa elämässä.
Aikuisikä on ihmisen elämästä tavattoman pitkä jakso, joka sisältää monta moni-ilmeistä kehitystehtävää. Kehitystehtäviin vaikuttavat ihmisen omaan kehoon liittyvät biologiset muutokset, ympäristön asettamat haasteet ja vaatimukset sekä ihmisen omat tavoitteet ja elämänarvot.

Aikuisen kehitystehtävät

Varhainen aikuisikä:

• Parisuhteen muodostaminen
• Parisuhteen vakiintuminen
• Perheen perustaminen
• Lasten kasvattaminen
• Työuran aloittaminen
• Kansalaistoimintaan osallistuminen
• Sosiaalisen yhteisön löytäminen

Keski-ikä:

• Murrosikäisten lasten auttaminen oman itsenäisen elämän aloittamisessa
• Akuisen sosiaalisten ja kansalaisvelvollisuuksien täyttäminen
• Työuran luominen ja täyttäminen
• Vanhenemisen hyväksyminen
• Suhteiden ylläpitäminen ikääntyviin vanhempiin

Aikuisikäisten (36v) elämässään tärkeimmäksi koetut asiat

                                                      NAISET %                       MIEHET %
Perhe                                             83.9                                   78.8
Työ                                                50.4                                   59.6
Terveys                                          32.1                                   26.7
Harrastukset                                   18.2                                   28.8
Ihmissuhteet                                    27                                      19.9                                
Toimeentulo                                    6.6                                     12.3
Inhimillinen kasvu                            12.4                                    5.5

Taulukko kertoo, että perhe on suurimmalle osalle vastaajista kaikkein tärkein asia. Työ on toisena ja sen jälkeen tulevat terveyteen liittyvät huolenaiheet, harrastukset ja ihmissuhteet. Naisten ja miesten vastaukset eroavat siten, että miehillä harrastukset tulevat ennen terveyttä ja ihmissuhteita.

Tiivistelmä 0-1 -vuotiaan kehityksestä

0–2 kk

• Vauva katselee vanhempiaan tarkasti ja matkii aikuisen ilmeitä.
• Ensimmäinen hymy annetaan vanhemmalle n. 6 vk:n ikäisenä. Samoihin aikoihin itketään ensimmäiset kyyneleet.
• 1–2 kk:n iässä vauva nostelee päätään vatsalla ollessaan.

2–4 kk

• Vauva nojaa vatsamakuulla kyynärvarsiinsa.
• Hän tavoittelee leluja ja yrittää tarttua.
• Lapsi jokeltelee ja kujertelee 2–3 kk:n iästä alkaen.
• 3–4 kk:n ikäiset ovat kiinnostuneita muista lapsista, 4-kuinen nauraa ääneen ja voi kiljua riemusta.

4–6 kk

• Vauva tarttuu esineisiin kahdella kädellä ja vie ne suuhunsa.
• 5–6 kk:n iässä lapsi kääntyy selinmakuulta kyljelleen, siitä kohta vatsalleen ja pian myös päinvastoin.
• Ensimmäinen hammas puhkeaa tavallisimmin alas eteen 4–8 kk:n iässä.

6–8 kk

• Lapsi ojentaa käsivarsiaan päästäkseen syliin, osoittaakseen esineitä ja näyttääkseen, mitä on kädessä.
• 6–9 kk:n iässä on vierastamisvaihe. Lapsi alkaa pelätä muita kuin vanhempiaan ja eroa vanhemmistaan. Vaihe kestää voimakkaimpana 3–4 kuukautta. Vierastamisen ajoittumisessa ja vahvuudessa on yksilöllisiä eroja.
• Vauva istuu ensin tukea vasten tai käsiinsä nojaten ja ilman tukea 7–8 kk:n iässä.

8–10 kk

• Lapsi ymmärtää ensimmäisiä sanoja n. 9 kk:n iässä.
• Lapsi oppii ryömimään ja sitten konttaamaan.
• 9-kuinen seisoo tukea vasten, opettelee itse seisomaan nousua, osaa poimia pikkuesineitä peukalon ja etusormen avulla (pinsettiote).

10–12 kk

• Ensimmäiset omat merkitsevät sanat ilmaantuvat n. vuoden iässä.
• Lapsi oppii seisomaan ilman tukea ja kävelemään tuettuna, joku ottaa jo ensiaskeleita.
• Lapsi harjoittelee lusikan käyttöä ja sukkien riisumista.

Sukupuolistereotypioista...

Palkitaanko tyttöjä nykypäivän koulussa?
Ei.
Totuus on se, että hyväksyttävät tytöt ovat kilttejä ja kuuliaisia, pojat aktiivisia ja villejä. Tosiasiassa esimerkiksi lasten erilaiset taustat tekevät heistä kaikista yksilöinä erilaisia.

"Jo opettajaopiskelijat näkevät tyttöjen menestyksen itsestään selvänä asiana, josta on turha palkita. Aktiiviset ja osaavat pojat ovat opettajien lempilapsia, joita kannustetaan valtavasti." - Kasvatustieteen tohtori Marjo Vuorikoski Tampereen yliopistosta

Tällä tavoin koulu tuottaa yhteiskunnalle sopivia kansalaisia ja työntekijöitä. Tytöt oppivat jo varhain paikkansa kiltteinä hoivatyöntekijöinä, ja lahjakkaat pojat ponnistavat hyvällä itsetunnolla yhteiskunnan johtaviin asemiin.

Asiat eivät muutu, jollei tietoisuus asiasta herää. Arvot ja asenteet muuttuvat hitaasti, ja piilossa olevia asioita vastaan on hankala taistella.

Kun kyselykausi ei olekaan pelkkä kausi...

Luin runoilija- lastenkirjailijan Johanna Venhon kirjoittaman kolumnin kyselykaudesta. Venho on kolmen pienen lapsen äiti ja tottunut vastailemaan jos jonkin laisiin kysymyksiin. Harmi vain, lapset kyselevät välillä vähän liiankin vaikeita:
- Äiti, kumpi on sun mielestä parempi, jyvä vai energia? Öö, odotas kun äiti miettii...

Olemme jo nuorena erittäin tiedonnälkäisiä. Usein puhutaan "kyselykaudesta". Minä luin sen Kaksplus-lehdestä 10/2009, mutta vanhemmat ehkä ajattelevat näin lukemattakin: Kyselykausi ei ole mikään "kausi" vaan jatkuva tila lasten elämässä.

Äkkiseltään voisi ajatella, ettei lasten kysymykset voi olla niin vaikeita, ettei niihin vastata osaisi. Mutta mietippäs ensi alkuun vaikka näitä:

• Mihin ihminen menee, kun se kuolee?
• Kuinka kauan kestää matka Uranukseen?
• Miksi sillä tädillä kaupassa oli kalju läikkä?
• Mikä on maailman suurin kala, jos valas ei ole kala, vaan nisäkäs?
• Mitä hyötyä on käyttää tissisuojuksia?

Lasten kysymykset voi jakaa neljään osa-alueeseen ( Johanna Venho)

Absurdit kysymykset
Niihin voi heittäytyä ja kuulla tervettä rutinaa vanhoista aivoista.
Esimerkki: Kumman söisin aamupalaksi, variksen vai kolme ruusua, jos jompikumpi olisi pakko syödä?

Oikeasti vaikeat kysymykset
Näihin tarvitaan jo laajaa yleissivistystä.
Esimerkki: Kuinka monta kilometriä on Helsingistä Pohjoisnavalle?

Toistenkuullen esitettävät hankalat kysymykset
Nyt tarvitaan jo hyvää tilannetajua ja ehkä huumoriakin.
Esimerkki kauppajonosta: Mitä pitää tehdä, kun pippeli puutuu?

Kiusalliset kysymykset
Ei auta kuin harjoitella sujuvaa kiertely ja kaartelu taitoa.
Esimerkki: Miksi kurahousuissa on aina vaan reikä? Noo, niissä nyt vaan joskus on.
(Öö, vai eikö äiti muistanut ommella...?) 

Prinsessoja ja sankareita

Miksi miehet pissaavat pitkin kaupunkia, kun naiset pidättävät kiltisti? Tarina alkaa synnytyssairaalasta, jossa tyttöjä ja poikia aletaan kasvattaa sukupuolensa mukaisiin rooleihin.


Luin  2/2009 ilmestyneestä Kaksplus lehdestä mielenkiintoisen artikkelin, SE suuri ERO, jossa käsitellään sukupuolieroja ja sitä, kuinka ne muodustuvat. Puetaanko tyttövauvat ikuisesti vaaleanpunaisiin Hello Kitty asuihin ja saako pojat hypätä Batman-asuihin jo synnytyslaitoksella?

Suomessa tytön ja pojan lapsuus eroaa toisistaan jyrkästi. Tytön ja pojan roolit syntyvät kasvatuksessa monista pienistä ja näkymättömistä asioista. On tutkittu, että myös esimerkiksi  päiväkodissa hoitajat kohtelevat eri tavalla tyttöjä ja poikia. Tytöt ottavat palvelijan ja poika palveltavan roolin. Pojan tarvitsee ruokapöydässä sanoa vain "öh", niin joku ojentaa hälle heti sen, mitä hän haluaa. Poikia komennetaan nimeltä jatkuvasti.  Oskar, älä juokse! Ville, älä riehu! Jussi! Oman nimen kuulemin vahvistaa lapsen identiteettiä, joten tyttöjäkin tulisi puhutella enemmän nimellä.

 Pojille ja tytöille esitellään kaksi erillistä maailmaa. Kun, pojan kanssa puhutaan esimerkiksi autoista, puhutaan määristä: montako niitä on, kuinka nopea se on? Ja tytölle: Minkä värinen se on, onpa se kaunis, haluaisitko lähtä sillä ajelulle vai mielummin hepalla?
Jopa aikuisen ruumiinkieli on erilainen lapsille puhuttaessa. Tytölle puhuttaessa aikuisen olemus pienenee ja äänenkorkeus nousee. Pojalle puhuttaessa aikuinen seisoo ryhdikkäästi ja puhuu kuuluvalla äänellä.

Hyppääkö poika autoon ja tyttö heppakärryihin?





Kasvatustieteiden tutkija Sirpa Lappalainen Helsingin yliopistosta on tutkinut lapsuutta ja sukupuolta. Lappalainen uskoo, että sukupuoli on kulttuurisesti tuotettu asia.

"Sukupuoli on yksi ulottuvuus, jonka kautta lapsi
miettii, mikä hänelle on mahdollista ja mikä ei.
Näin rajataan sekä tyttöjen että
poikien toimijuutta sekä tilaa."

Sukupuolten rajat ovat kulttuurissamme tiukat. Sukupuolittaminen asettaa lapset pienestä pitäen tiettyyn muottiin, jolloin kokeilemisen ja itseilmauisun tila kapenee.







Onko itkevä tyttövauva on surullinen ja hento ja  itkevä poika vauva on vihainen ja ponteva? Jo vastasyntyneen vauvan käytöstä tulkitaan sukupuolen mukaan.

Tutkimusten mukaan poikia imetetään vähemmän aikaa kuin tyttöjä ja heille annetaan aikaisemmin lisäruokaa, mikä altistaa heitä tulevaisuusessa tyttöjä enemmän kroonisille sairauksille. Myöhemmin poikien annetaan tutkija ympäristöä ja ottaa riskejä, tyttöjä suojellaan ja varoitellaan. Tytöille annetaan enemmän läheisyyttä ja opetetaan empatiaa. Pokien tarpeet tyydytetään välittömästi ja tyttöjen oletaan jaksaa odottaa.
               

Ajattelette, mitä ajattelette, mutta: